Kunnallisneuvos, maanviljelijä, sukuseuramme perustajajäsen, ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Iivari Kemppainen, 9.6.1933 – 15.8.2021

Valokuva: Ilpo Kemppainen

Lauri Kemppainen syntyi vanhimpana lapsena isä Einon, ja puolisonsa Fanni Kristiina, o.s Keränen perheeseen Hyrynsalmen Kypärävaaran Kemppaalassa. Sisaruksia syntyi Laurin jälkeen vielä viisi.

Laurin suku oli tullut Kypärävaaralle jo v. 1635. Laurin esi-isä, myös Lauri, saapui vaaralle ja ryhtyi sitä asuttamaan perheensä kanssa. Muodostui Kypärän talo. Siitä saakka Laurin suku on yhtäjaksoisesti viljellyt,  kaskennut maata ja luonut elämän edellytyksiä tuleville sukupolville. Elämä ei ole katkennut, vaikka 1600-luvun lopulla koettiin ns. pikkujääkausi. Puhutaan suurista kuolonvuosista, Sitä seurasi Isoviha v. 1713. Totaalinen tuho tapahtui sitten v. 1716, jolloin Kypäräkin poltettiin ja ryöstettiin. Eikä vielä siinä kaikki, Pohjamaan vapaakomppania, ”kivekkäät” ryösti seudun viimeiset rippeet.

Vanha asuinpaikka kutsui asukkaansa takaisin piilopirteistään jatkamaan elämää vaaralla.

Toinen totaalinen tuho tapahtui sitten vuoden 1944 syyskussa. Hyrynsalmella olevat saksalaisjoukot polttivat kaikki Kypärävaaran talot aloittessaan poistumisen Suomesta. Jo Talvisodan aikana kylä evakoittiin ja siviiliväestö siirrettiin Säräisniemelle, nykyiseenVaalaan.

Saksalaisten tuhon jälkeen edessä oli uusi evakko Kruunubyhyn, nykyiseen Kokkolaan. Pelättiin neuvostojoukkojen miehitystä. Paluu sieltä oli poltetun kylän juurille.

Vuonna 1935 suoritetussa jaossa, Laurin ukki, Kalle sai alkuperäisen Kypärän tilasta maata itselleen josta muostui nykyinen Kemppaalan tila. Tila siirtyi sitten Laurin isän, Einon haltuun. Einon kuoltua v. 1953 tilan omistus siirtyi Laurille. Häneltä tilan omistus ja hoito siirtyi pojalleen Esalle v. 1992. Lauri oli sukupolvien ketjussa 11. omistaja ja isäntä.

Vuonna 1963 Lauri soli avioliiton Maire Liisan, o.s. Kemppaisen kanssa. Heille avioliitosta syntyi viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä.

Lauri kehitti tilanhoitoa nykyaikaan, jota sitten Esa on edelleen kehittänyt ja laajentanut. Lauri ja Maire kasvattivat lapsensa arvostamaan työtä, yrittämistä ja vastuun ottamista, niin henkilökohtaisesti kuin yhteisesti.

Lauri suoritti merkittävän työn sukututkimus- ja sukuseuratyössä. Hänen aloitteestaan perustettiin v. 1988 Kemppaisten sukuseura ry. Hän toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 2006 saakka ja edelleen hallituksessa vuoteen 2009.

Sukuseura on julkaissut kolme sukukirjaa, joihin Lauri oli koonnut suuren määrän sukuun liittyvää tietoa. Hän oli myös suurena apuna monille, jotka etsivät omia sukujuuriaan.

Sukuseuratyöstä hänelle myönnettiin Sukuseurojen Keskusliiton kultainen ansiomerkki v. 2007.

Merkittävimmän yhteiskunnallisen työn Lauri suoritti eri luottamustehtävissä. Hänet valittiin ensi kertaa Hyrynsalmen kunnanvaltuustoon ja kunnanhallitukseen v. 1961. Sen jälkeen pitkäaikainen toiminta valtuuston ja hallituksen puheenjohtajana.

Kainuun keskeisiin maakunnallisiin tluottamustehtäviin Lauri osallistui puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana  keskusairaalan liittohallituksessa, Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiirin liittohallituksessa, Keski-Kainuun kansaterveystyön kuntainliitossa, Kainuun metsänhoitoyhdistyksen liitossa ja Vuokattiopistossa.

Työstään yhteiskunnan hyväksi Laurille myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo v. 2000.

Valtakunnallisiin luottamustehtäviin hän osallistui Sairaalaliiton liittovaltuustossa, Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnassa, Metsäkeskus Tapion metsäneuvonnan johtoryhmässä, sekä puheenjohtajana metsäneuvonnan kehittämisryhmässä.

Laurin poliittinen koti oli Maalaisliitto/Keskusta. Hän osallistui puoluevaltuuskunnan tehtäviin, toimi Keskustan Kainuun piiritoimikunnassa 10 vuoden ajan. Lisäksi pitkän ajan Keskustan Hyrynsalmen kunnallisjärjestössä. Aktiivista työtä puolueen ja kansalaisten hyväksi yli 40 vuoden ajan. Tästä toiminnasta hänelle myönnetti Keskuspuolueen kultainen ansiomerkki v. 1983.

Lauri oli myös aktiivinen jäsen ja toimija Hyrynsalmen Lions-klubissa.

Lauri oli eri tehtävissään esimerkillinen, suora ja johdomukainen. Hän valmistautui jokaiseen tehtävään huolella, otti asioista selvää ja perusteli näkemyksensä selkeästi. Hänen perintönsä jälkipolville tulee korostumaan ja antamaan voimia toimia yhteisten asioiden hyväksi.

Toimintansa maa- ja metsätalouden, sekä muiden yhteisten asioiden hyväksi osoittaa kiistatta hänen kuuluneen suomalaiseen talonpoikaiseen aateliin.

Matti Kemppainen

Kimmo Kemppaisen esitelmä Pyhännän Perttu

Sukututkija Kimmo Kemppaisen etäyhteydellä sukukokouksessa pitämä esitelmä Pyhännän Pertusta (Perttu Heikinpoika Kemppainen) , johon Samuli Paulaharjun keräämä perimätieto liittää mm. noitatarinoita.

Virallistenkin asiakirjojen mukaan persoonallinen Perttu mm. oli käräjillä, kun hänen kuohitsemansa hevonen yllättäen kuoli ja toisaalta hänet tuomittiin nimismiehen tuttavallisesta puhuttelusta. Voit katsoa Kimmo Kemppaisen esitelmän TÄÄLTÄ 

Kemppaisten sukuseuran varsinainen sukukokous pidettiin 24.7.2021 Kainuun Opistolla.

Sukuseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Kemppainen luopui puheenjohtajuudesta, mutta jatkaa sukuseuratyötä.

Sukukokouksen avasi sukuseuran puheenjohtaja Matti Kemppainen Hyrynsalmelta. Avauspuheenvuorossa käsiteltiin muiden sukuseurojen kanssa tehtyä yhteistyötä ja koronatilanteen vaikutusta sukuseuran toimintaan.

Sukukokous valitsi Sukuseuran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi Tuomas Kemppaisen Oulusta. Hallituksen jäseniksi valittiin Eeva-Liisa Kemppainen, Ari Kemppainen, Hannu S. Kemppainen, Helena Aaltonen, Jesse-Joonas Kemppainen ja Ritva Kemppainen.

Toiminnantarkastajaksi kokous valitsi Lauri Kemppaisen Mieslahdesta ja varatoiminnantarkastajaksi Aaro Kemppaisen Kajaanista.

Kokousohjelmana oli sukututkija Kimmo Kemppaisen etäyhteydellä pitämä esitelmä Pyhännän Pertusta (Perttu Heikinpoika Kemppainen) , johon Samuli Paulaharjun keräämä perimätieto liittää mm. noitatarinoita. 

Sukuseurojen tammimetsä perustettiin Paltamoon

Kainuussa toimivien sukuseurojen tammimetsän istutustapahtuma Paltamon Mieslahdessa Kainuun Opistolla 29.5.2021 klo 15.00.

Tapahtuman avauspuheenvuoron piti järjestelyjen yhteyshenkilö Matti Kemppainen:

– Matti Kemppainen toivotti paikalla olijat tervetulleiksi tapahtumaan. Samalla hän kiitti tammimetsän perustamisessa asiantuntijana istutuspuiden toimittajana ja opastajana ollutta kauppapuutarhuri Ari Partasta, Kainuun Opistoa sekä Markku Väisästä, joka suoritti istutuspaikkojen kaivuun. Matti Kemppainen kävi läpi tammimetsän perustamiseen liittyviä asioista. Tärkeimpinä Kainuussa toimivien sukuseurojen kunnioitus ja muistaminen aikaisempien sukupolvien työlle, kainuulainen yhteisöllisyys, yhteistyö, identiteetin vahvistaminen sekä elämänuskon vahvistaminen tuleville sukupolville. Istutuspaikan valitseminen juuri Kainuun Opistolle johtuu sen merkityksestä koulutukselle, muulle sivistykselle, kasvatukselle historialle ja keskeiselle sijainnille.

Kainuun Opiston puheenvuoron käytti rehtori Helena Ahonen

– rehtori Helena Ahonen kiitti sukuseuroja tammimetsän perustamisesta. Kainuun Opisto täyttää tänä vuonna 112 vuotta. Tammimetsä luo ja edesauttaa Kainuun Opistoa sen tulevassa tehtävässään ja on merkityksellinen sen tulevaisuudelle.

Metsän merkityksestä kulttuurihistoriallisesti kertoi metsänhoitaja Ilmo Juntunen

– metsänhoitaja Ilmo Juntunen, Juntusten sukuseurasta kertoi metsän merkityksestä suomalaisessa kansanperinnössä ja varsinkin, miten ”karsikot” liittyvät siihen. Samalla hän toi ilmi tyytyväisyytensä siihen, että perinnettä herätetään uudelle tietoisuuteen.

Tapahtuman yhteydessä sovittiin käytännön asioista:

– Metsän hallinta siirtyy Kainuun Opistolle

– Sovittiin, että valmistetaan yhteinen riittävän kestävä opastaulu kertomaan metsästä ja sen perustajista.
– Välittömistä huolto- ja hoitotoimenpiteistä vastaa Kainuun Opisto. Sukuseurat tulevat avustamaan, mikäli aluskasvuston raivaus ja puiden kastelu sitä edellyttää.

– Metsästä tullaan käyttämään nimeä ”Sukuseurojen tammimetsä”.

Ari Partasen opastamana ja ohjaajana aloitettiin istutustyöt.

Tapahtuman lopuksi allekirjoitettiin perustamisasiakirjat, joista kukin mukana ollut sukuseura sai omansa kappaleen ja Kainuun Opistolle omansa tallennettavaksi myöhemmille sukupolville.

Tapahtumaan iltapäivän aikanan osallistui kaikkiaan yhteensä noin 60 henkilöä.

Perustamisessa mukana olevat sukuseurat:

– Sukuseura Keränen ry
– Oikaristen sukuseura ry
– Kemppaisten sukuseura ry
– Määttä sukuseura ry
– Sukuseura Moilaset ry
– Haveristen sukuseura ry
– Mularien sukuseura ry
– Karppisten sukuseura ry
– Tervo-Tervonen sukuseura ry
– Tolosten sukuseura ry
– Savo/Kainuun Väisästen sukuseura ry
– Mustosten sukuseura ry
– Leinosten sukuseura ry
– Eskil Piira sukuseura ry
– Haatajien sukuseura ry
– Pääkkö-Pääkkönen surukuseura ry
– Komulaisten sukuseura ry
– Pulkkisten sukuseura ry
– Korhosten sukuseura ry
– Juntusten sukuseura ry
– Lukkarinen-Lukkari sukuseura ry
– Meriläisten sukuseura ry

Muistion laati

Matti Kemppainen
Kemppaisten sukuseurasta

Jäsenlehti 1/2021 sähköisessä muodossa

Uusi jäsenlehti 1/2021 on ilmestynyt. Sisältää mm. mielenkiintoista tarinaa Lapin sodasta Hyrynsalmen Kypärävaaralla.

Sukuseuran sääntömääräinen kokous la 24.7.2021 Mieslahdessa

Sukuseura kokoontuu sääntömääräiseen vuosikokoukseen lauantaina 24.7.2021.

Kokous alkaa kello 13:00. Tarkempi ohjelma päivittyy myöhemmin.

Kokouspaikkana toimii Kainuun opisto, joka tarjoaa myös yöpymismahdollisuuden pitkänmatkalaisille.

Ilmoittautumiset:

Matti Kemppainen
puh. 044 570 5501
matt.a.kempp(at)gmail.com

Majoittuminen:
Majoittuminen Kainuun Opiston päärakennuksessa:
60 euroa/ 2 hh / yö. Hintaan sisältyy aamupala ja liinavaatteet.

Majoitusvaraukset
Sinikka Korhonen
044 2990 826
sinikka.korhonen@kainuunopisto.fi

Veteraanin matka päättyi

Otto Kemppainen upotti
sotilaskuvansa Karjan mäntyyn sota-aikana Rukajärven suunnalla.

Otto Aaprami Kemppainen kuoli 99 vuoden iässä.

Suomussalmelainen talvi- ja jatkosodan veteraani Otto Aaprami Kemppainen kuoli Hoitokoti Jalonkoskessa 15. huhtikuuta. Hän oli syntynyt Selkoskylän Paukuttajan talossa 14. lokakuuta 1920. Lokakuussa hän olisi täyttänyt 100 vuotta.

Kemppainen osallistui talvisotaan toimimalla siltavartiossa Haaponivan sillalla Suomussalmella. Talvisodan jälkeen hän suoritti asevelvollisuuden Nurmeksen Porokylässä.

Varusmiespalveluksesta hän siirtyi suoraan rintamalle jalkaväkirykmentti 52:n mukana. Tästä yksiköstä Kemppainen siirtyi rajapataljoona 6:een, jossa hän palveli sodan loppuun saakka. Pataljoona toimi Rukajärven suunnalla.

Kemppainen oli mukana majuri Arnold Majewskin johtamassa osastossa, joka hyökkäsi Muurmannin radalle tuhoten Mai Guban aseman ja katkaisi Muurmannin radan useasta eri kohdasta.

Tälle vaikealle retkelle osallistui noin 1 600 miestä ja 250 hevosta. Hiihtomatkaa pitkin metsiä kertyi yhteen suuntaan 75 kilometriä.

Otto Kemppainen piti tuohon aikaan päiväkirjaa ja hän kuvaa tehtyä iskua seuraavasti:
16. tammikuuta: Läksimme Lintuvuoren kanssa kärkijoukkueen mukaan majoitustiedusteluun.
17. tammikuuta: Marssimme ahkiot perässä kaksi päivämarssia edellä muusta osastosta. Oli aika jännää. Löysimme jääkärijoukkueen nuotion, jolla yövyimme. Äänet radalta jo kuuluivat.
18. tammikuuta: Siirryimme hiukan eteenpäin. Kuormasto saapui illalla luoksemme.
19. tammikuuta: Kello 10 lähdemme etenemään rataa kohden. Tarkoitus oli olla kolme vuorokautta radalla, mutta tehtävä hiukan muuttui. Pimeässä lähestymme rataa, ja jaamme useampaan osastoon. Ylitämme jään radan läheisyydessä. Katkaisemme puhelin- ja sähköjohdot. Joukot ovat kerenneet radalle järven takaa, salamoita näkyy ja jyrähdyksiä kuuluu. Asemarakennukset alkavat palaa. Olemme kerenneet radalle. Konekiväärit odottavat vihollisen vastaiskua, rotuli tekee työtä, rataa särkyy kilometrien alalta. Varastot ovat syttyneet täyteen liekkiin. Vihollisen lentokone lentää tulen hohteen yläpuolella. Tehtävä on suoritettu, vetäydymme järven taa kaikki. Vihollisen 30-miehinen partio jälkeemme, eivät avaa tulta. Teemme nuotiot ja keitämme korviketta. Monella on nenä jäässä, toisilla varpaat kylmänyt. Olen aivan väsynyt, kun saavumme ahkiot perässä teltoille.

Osasto marssi takaisin länteen päin viholliskoneiden seuratessa ja tulittaessa. Tappiot jäivät silti vähäisiksi.

Kemppaisen päiväkirjassa on muitakin realistisia kuvauksia taistelutilanteista, mutta asemasotavaiheen aikana Rukajärven "kauppalan" laidalla jäi aikaa myös puhdetöille. Otto Kemppainen oli hyvä käsistään. Hän oli käynyt mieskotiteollisuuskoulun 1930-luvulla, eikä puusta veistäminen ollut hänelle vierasta.

Kemppainen teki ja myi kalavadin siviiliin siirtyneelle komppanian päällikölle. Myöhemmin hän lahjoitti saksalaiselle majurille pahkamotin ja sen jälkeen puiset kahvikalustot marsalkka Mannerheimille ja kenraali Raappanalle. Hän sai näistä ansioistaan kahden viikon loman.

Viimeinen päiväkirjamerkintä on joulukuun 13. päivältä vuonna 1942:
Partiossa. Kalivokankaalla. Ei sattunut erikoisempaa.

Otto Kemppainen palasi kotikylälleen sodan jälkeen. Hän pysyi poikamiehenä ja asui veljensä Urhon perheen kanssa samassa ruokakunnassa talon töitä tehden. Harrastuksista tärkein oli kalastus. Elämänsä viimeiset puolitoista vuotta hän vietti Hoitokoti Jalonkoskessa.

Juhani Mustonen

Maagisia uutisia!

Kemppaisten sukuseuran 30 v juhlissakin esiintyneen taikuri Illusionisti Henri Kemppaisen TV-sarja Magic of Lapland valloittaa maailmaa. Ohjelma sai 11.5.2020 ensi-iltansa TrueVisionsissa, merkittävällä tv-kanavalla Aasiassa. Henri on ensimmäinen suomalainen taikuri, jonka tv-sarja nähdään kansainvälisessä levityksessä.

Magic of Lapland yhdistää Suomen luontoa lähitaikuuteen ja illuusioihin. Visuaalista ilotulitusta tarjoileva englanninkielinen sarja paljastaa koko maailmalle Suomen luonnon mystisimmät ja kauneimmat kohteet.

Kyseessä on suoraan kansainvälisille markkinoille suunnattu englanninkielinen sarja, jonka taustatiimistä löytyy TV-taikuuden kovimpia nimiä. TV sarja on toteutettu yhdessä palkitun Eränkävijät sarjan tekijän, oululaisen NTRNZ media ltd kanssa.

Henri Kemppainen on Las Vegasissa opiskellut, Evento Awardseissa vuoden 2016 esiintyjäksi valittu, sekä vuosien 2015 ja 2016 Taikurimestari Emeritus Reijo Salminen -trofeella palkittu suomalainen taikuri-illusionisti.

Viisiosainen sarja Magic of Lapland on kuvattu eri puolilla Suomea, muun muassa Helsingissä, Vihdissä, Oulun alueella, Rokuan Kansallispuistossa, Hossassa, Puolangalla, Hyrynsalmella, Vuokatissa, Kemissä, Levillä, Lemmenjoella, Saariselällä, Pallas-Yllästunturien kansallispuistossa sekä Kilpisjärvellä.

Katso Magic in Lapland traileri

Jäsenlehti nyt sähköisessä muodossa

Alta löydät latauslinkin, josta saat luettavaksesi Kemppaisten sukuseuran uusimman jäsenlehden.

Sukuseuran sääntömääräinen vuosikokous 2019

 Sukuseuran varsinainen sääntömääräinen vuosikokous

Kokous pidettiin Kainuun Opistolla Paltamon Mieslahdessa su 14.7.2019. Paikalla oli 33 osallistujaa eri puolilta Suomea. Kokouksessa käsiteltiin kahden edellisen kalenterivuoden toimintaa ja tilinpäätöstä. Vuosi 2018 oli sikäli merkittävä kun seura täytti 30 vuotta. Juhlaohjelma oli hyvin korkeatasoinen. Siinä esiintyivät Kajaanin Puhallinseitsikko, taikuri-illusionisti Henri Kemppainen ja juhlaesitelmän piti sukututkija Kimmo Kemppainen. Juhlaan osallistui noin 130 henkilöä.

Toimintavuosia korosti Kainuun sukuseurojen yhteistyö ja yhteiset koulutukset.

Vuosien 2020-2021 toiminnan osalta huomio kiinnittyi sukuseuran jäsentilanteeseen ja tiedottamiseen. Jäsenmaksutilanne todettiin ongelmalliseksi. Maksamattomien vuosijäsenten määrä on kasvannut, millä on vaikutus seuran talouteen. Tästä käytiin perusteellista keskustelua tilanteen korjaamiseksi. Perintäjärjestelmää tulee kehittää ja hakea keinoja sähköisen järjestelmän luomiseksi.

Ensi vuonna sukuseura järjestää tutustumismatkan Suonejoen-Pieksämäen alueelle missä ovat sukumme juuret 1500-luvulla. Muussa toiminnassa olemme mukana kehittämässä yhteistyötä kainulaisten sukuseurojen kanssa. Keskeisenä tavoitteena luoda verkostoja ulkomailla oleviin sukulaisiimme.

Vuosikokous hyväksyi sukuseuran hallituksen esityksen sääntömuutokseksi, jossa luovutaan uusien ainaisjäsenten hyväksymisestä 31.12.2019. Nykyiset ainaisjäsenet säilyttävät jäsenyytensä.

Muita keskeisiä sääntöuudistuksia ovat kahden varajäsenen valitseminen hallitukseen, sukukokouksen ja hallituksen koollekutsumisen tarkennus, siirtyminen yhteen toiminnantarkastajaan sekä sukuseurasta eroamiseen kahden edellisen kalenterivuoden aikana maksamattoman jäsenmaksun vuoksi.

Uudet säännöt tulevat voimaan kun Patentti- ja rekisterihallitus on ne hyväksynyt.

 Uusiin sääntöihin voit tutustua tästä

Sukuseuran hallitus myös uudistui. Uusina jäseninä valittiin Satu Kemppainen Puolangalta, Ari Kemppainen Hyrynsalmelta, Helen Aaltonen Sotkamosta ja Jesse-Joonas Kemppainen Kajaanista.

Hallituksessa jatkaa Eeva-Liisa Kemppainen Hyrynsalmelta.

Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Matti Kemppainen Hyrynsalmelta ja varapuheenjohtajaksi Tuomas Kemppainen Oulusta.

Matti Kemppainen

sukuseuran puheenjohtaja

 Lisää kokoustunnelmia näet täältä

Kemppaisten Sukuseura ry:n Sukujuhla

sunnuntaina 29.7.2018 Kainuun Opistolla Paltamon Mieslahdessa.

Ohjelma

Klo 10.00 Juhlajumalanpalvelus Paltamon kirkossa

Klo 11.00 Lounas, omakustanteinen

Klo 13.00 30-vuotisjuhla

Kajaanin puhallinseitsikko: Juhlamarssi, säv. Armas Maasalo 4 minh

Tervetulotoivotus Taikuri-Illusionisti Henri Kemppainen

Tervehdyssanat Matti Kemppainen, sukuseuran puheenjohtaja

Henri Kemppaisen taikashow

Kajaanin puhallinseitsikko: Suomalaisia säveliä -potpurri

Juhlapuhe: Marisanna Jarva, kansanedustaja, Paltamon kunnanvaltuuston
puheenjohtaja

Esitelmä Kemppaisten ensivaiheet Kainuussa: Kimmo Kemppainen

Henri Kemppaisen taikashow

Päätössanat Tuomas Kemppainen, sukuseuran varapuheenjohtaja

Kainuunmaa: Kajaanin puhallinseitsikko ja Kemppaiskuoro

Nälkämaan laulu: Kajaanin puhallinseitsikko ja yleisö

Klo 15.00 Juhlakahvit ja Henri Kemppaisen lähitaikuutta pöytiin tarjoiltuna

Lämpimästi tervetuloa sukuseuramme 30-vuotisjuhlaan!

Ilmoittautumiset juhlaan ja ruokailuun 13.7. mennessä

Matti Kemppaiselle, p. 044 5705501, matt.a.kempp@gmail.com

Martti Kemppaiselle, p. 050 544 67008, martti.kemppainen@saunalahti.fi

Ruokailuhinnat: keittolounas palvilihasta 10 euroa

Ilmoitathan mahdollisesta erityisruokavaliosta ilmoittautumisen yhteydessä!

Majoittuminen

Juhlaan tulevat voivat halutessaan varata majoituksen Kainuun Opistolta.

Puhelimitse: 044 2990326 tai 0400 731305

Sähköposti: kurssisihteeri@kainuunopisto.fi

Majoitushinnat:

- kahden hengen huone päärakennuksessa 80 euroa/vrk

- vanha puoli, hostelli, 32 euroa/vrk/hlö

- hintoihin sisältyvät aamupala, liinavaatteet ja pyyhkeet

Lauantai-iltana 28.7. mahdollisuus kirkkovenesoutuun Oulunjärvellä Suomen suurimmalla kirkkoveneellä (max. 40 henkilöä).

Myös muuta omaehtoista ohjelmaa toiveiden mukaan.

Lauantaina 28.7. Paltamon Mieslahdessa järjestetään Kainuulaisten sukujen ja sukuseurojen tapaaminen.

Perjantaina 27.7. 2018 klo 18.00 Paltamon kesäteatteri esittää: "MAALLA MUUTTAJAT" ”Tankki täyteen2 – komedia2”. Lisätietoja: www.paltamonkesateatteri.fi

Puheenjohtajan tervehdys

Kuluva vuosi on jo ehtinyt kesän kynnykselle. Sukuseuratoiminnan kannalta katsottuna talvi oli jokseenkin hiljainen. Yhteydenottoja omien sukuhaarojen ja suvun selvittämiseksi on tullut ja olemme antaneet niihin apuamme. Kiinnostusta asiaan on.

Mieslahdessa Kainuun Opistolla olimme järjestämässä sukuseurojen edustajille ja muutoin asiasta kiinnostuneille sukututkimukseen liittyen tilaisuutta, jossa luennoitsijoina olivat professori Juha Pentikäinen ja DNA-tutkija Anne-Margit Stranius. Siinä yhteydessä oli myös paikalla olleiden sukuseurojen neuvottelu. Sen aiheina olivat yhteistyön, tiedottamisen ja toiminnan kehittäminen. Sovimme vuosittaisista tapaamisista ja tiedottamisen parantamisesta. Eli pidämme toisemme ajan tasalla.

Tulevaa kesää koskien meillä on odotuksia ja suunnitelmia. Vuosikokouksessamme Suomussalmella viime heinäkuussa sovimme, että teemme yhteisen kesämatkan. Varsinaisia esityksiä matkaa koskien emme saaneet. Niinpä hallituksessa sovimme matkan järjestämisestä Puolangan Askanmäen kesäteatteriin ke 20.7.2016. Siellä on esityksenä "Sitä saa mitä tilaa". Puitteet ovat hienot. Vanha perikainuulainen pihapiiri ja historiaan liittyy "Kauniin Kaijan" tarina. Katsomo on katettu. Matkan yhteydessä on hyvä keskustella tulevasta toiminnastamme.

Bussi lähtee Kajaanista klo 11.30. Reitti kulkee Kontiomäen-Ristijärven-Hyrynsalmen-Lylyjärven-Kempasvaaran-Aittojärven kautta. Toivon mukaan tapaamme siellä myös niitä joille yhteismatka ei ole mahdollinen.

Aika rientää nopeaan ja vuoden päästä on taas varsinainen vuosikokouksen aika. Kehotan jäseniä valmistautumaan siihen. Ensinnäkin missä vietämme en ja miten jatkamme eteenpäin. Seuraava vuosi 2018 on juhlavuotemme, kun yhdistyksemme täyttää 30 vuotta. Siihen on syytä varautua hyvissä ajoin. Sitten vielä muistutuksena, että sukukirjojamme ja muita tuotteitamme on runsaasti varastossa. Niitä olisi hyvä saada myytyä, sillä toimintamme kaipaa tuloja.

Matti Kemppainen
puheenjohtaja

Yhteismatka Laatokan ja Äänisen risteily 21.-26.7.2014

Risteilyllä mukana olleita sukuseuralaisia, vasemmalta lukien Martti Kemppainen, Sirpa ja Lasse Hyvönen, Matti Kemppainen, Martta Kemppainen, Leena Kärki ja Kaija Heiskanen.

Kemppaisia Äänisen kesäristeilyllä 21.-26.7.2014

- Hieno matka, sanoivat kaikki mukana olleet.

Matkamme alkoi ”keräilyerillä”, jossa bussit eripuolilta Suomea suuntasivat matkansa kohti Viipuria ja Pietaria. Meidän bussi (nro 3) lähti Kiasman edestä aamuvarhaisella ja sieppasi mukaansa kanssamatkustajia Porvoosta ja Kotkasta. Viisumihakemukset piti jättää passien kera jo kuukausi ennen matkaa.

Matka Pietariin sujui rutiininomaisesti. Rajamuodollisuudetkin hoituivat joustavasti. Meidän bussi pysähtyi Pietarissa noin tunnin verran hotelli Moskovan edessä. Tutustuimme lähiympäristöön, jota oli kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Laivaterminaaliin Nevan rannalle oli vielä noin 10 km, jossa sitten tapasimme muut risteilylle lähteneet. Risteilyaluksemme nimi oli m/s Shahskov, jonne pääsimme ”lävistämällä” pari muuta laivaa.

Laukkuja ei tarvinnut itse viedä laivaan, vaan sitä varten oli kantajat.

Laivaan sanottiin mahtuvan matkustajia 250. Risteilyporukkaa lienee ollut noin 200.

Päivä oli jo ehtinyt kallistua illan puolelle, kun majoituimme hytteihin.

Minun hyttini sijaitsi laivan oikealla puolella, joten rantamaisema lipui vasemmalta oikealla. Matille oli sattunut viereinen hytti.

Laiva ja Hytit olivat erittäin siistejä. Niissä oli suihkulla varustettu WC ja iso avattava ikkuna, josta karjalaisen suven tuoksujen annettiin tulvahdella hytteihimme. Hytit siivottiin perin pohjin jokainen päivä. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja osaava.

Emme olleet Nevalla yksin. Tällaisia risteilyaluksia kerrottiin olevan noin 200 kpl ja lisäksi hyvin runsas määrä rahtiliikennettä. Liikennettä oli Vienan merelle ja Mustalle merelle saakka.

Joen varrella oli uutta ja vanhaa teollisuutta ja asutusta. Ajassa olimme siirtyneet Moskovan aikaan, eli tunti aikaisemmaksi.

Laivamatkan alkuun kuuluivat bussimatkan aikana lommahtaneiden vatsanahkojen virittely rintaa kohottaviksi. Tätä varten ryhmityimme pöytiin. Meidän poppoo jäi tietenkin lähelle ruuan ja juoman jakopistettä, ettei hyvää ruokailuaikaa kuluisi sen kanteluun.

Matti ja Kaija joutuivat valitsemaan ikkunapaikat, kun muuta ei tarjottu.

Käytävälaidan paikat täytti pariskunta Himangalta, joilla oli hämäläiset sukujuuret. Juuret ei tuntunut haittaavan rouvan riemukasta risteilykeskusteluun osallistumista. Aina en ollut aivan varma siitä, että meidän savolaistunut sanailumme ymmärrettiin oikein.

Heräsimme ensimmäiseen matka-aamuun Laatokan laimeilla laineilla.

Kesäaamu näytti herkimmät helteisen päivän hetkensä.

Shortseihin pujahtaminenkin tuntui tukahduttavalta aamutoimelta.

Aamupalat nakattiin naamaan jo heti seitsemältä ja sitten mukaan matkanjärjestäjän ohjelmiin ja kulttuurinähtävyyksien kummasteluun.

Visiitit luostareihin, museoihin ja kyliin toivat tunnelmaa ja pohdittavaa elämänmenosta ennen ja nyt. Merkille pantavaa oli, että museot eivät olleet niin ”kuolleita” kuten meillä.

Päivisin oli ohjelmassa myös asiapitoisia luentoja seudun historiasta ja iltaisin saatiin kuulla Eino Grönin tuttua tangoääntä.

Viimeiselle illalle oli järjestetty syntymäpäiväsankareiden huomionosoitukset, joita sankareita meidän ryhmässä oli kaksi. Tilaisuuden kiitososuuden lauloi julki Matin mainio ääni.

Parhainta kiitosta sai kuitenkin osakseen illan kruunannut Matin mukaansa tempaava hurmaava musikaaliesitys sekä pari muuta laulua pianobaarissa.

Kiitos meidän ryhmälle mukanaolosta. Enempikin Kemppaisia olisi mahtunut mukaan.

Varsinaisten elämyksien ja tunnelmien kertominen ei valitettavasti mahdu tähän meidän pieneen julkaisuumme.

Matkaa muistellen

Martti Kemppainen

Kainuulaiset sukuseurat kokoontuivat Mieslahteen

Viihdyttävimmän tervehdyksen tapaamiseen toivat Oikariset musiikkinumerollaan.

Syyskuisena viikonloppuna Kainuun Opistolle Paltamon Mieslahteen oli kokoontunut joukko vanhoista käsialoista ja sukuseuratoiminnasta kiinnostuneita. Kainuun Opistolla järjestettiin vanhojen käsialojen kurssi, jossa Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti perehdytti sukututkijoita 1800-luvun alkupuolen ja 1700-luvun kirjoitustapaan ja asiakirjojen tulkintaan.

Samassa yhteydessä järjestettiin 15.9.2013 kainuulaisten tai kainuulaistaus-taisten sukuseurojen yhteistapaaminen. Aloite sukuseurojen yhteistapaamiselle heräsi Kemppaisten sukuseura ry:n ja Kainuun Opiston edustajien keskuudes-sa. Harras toive oli, että edes muutama sukuseura olisi kiinnostunut osallistumaan tapaamiseen. Mutta sunnuntai-aamuna oli käsillä positiivinen ongelma – tapaamisen suosio yllätti järjestäjät ja saatoimme todeta vain, että olimme varanneet aikaa aivan liian vähän. Lähes parikymmentä sukuseuraa oli valmis-tautunut esittelemään toimintaansa ja useat sukuseurat olivat lähettäneet tapaamiseen useamman edustajan delegaation.

Tervehdyksensä tilaisuuteen toi myös Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti.

Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme ja samalla pohtia mahdolli-suuksia sukuseurojen väliseen yhteistyöhön Kainuussa. Sukuseurojen esittelyn yhteydessä havaitsimme, että monet asiat yhdistävät ja samat uhkat, tai ainakin haasteet koskettavat meitä kaikkia. Sukuseurat järjestävät monenlais-ta toimintaa, mutta keskeisimmät lienevät sukukokoukset ja –tapaamiset sekä sukutiedon ja –perinteen ylläpitäminen. Lähes jokaisella sukuseuralla oli yksi tai useampia sukukirjoja. Poikkeuksetta haasteellisemmaksi koettiin uusien aktiivisten toimijoiden ja erityisesti nuorten aikuisten saaminen mukaan suku-seuratoimintaan. Toiminnan jatkuvuuden edellytyksenä on, että sukuviesti-kapula siirtyy aina eteenpäin. Paljon kysymyksiä aiheuttaa myös lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen tiukkeneminen henkilötietoja koskevan tiedon keräämisessä ja julkaisemisessa. Vastausta vaille jäi kysymys, voiko tulevai-suudessa enää julkaista sukukirjaa ainakaan siinä laajuudessa kuin aikaisem-min. Ja miten julkaistaan jo kerätty tieto, jos jatkossa henkilötietojen osalta vaaditaan nimenomainen suostumus tiedon julkaisemiselle. Suku- ja perinne-tiedon keräämisen ja julkaisemisen ei tahdota loppuvan, ja siksi toivottavaa olisi, että sukuseurat voisivat ilman suuria vaikeuksia jatkossakin toimia paikallisen historian tallettajina ja julkaisijoina.

Sukutapaamisessa nostettiin esille ajatus myös sukuseurojen osallistumisesta Helsingissä 13.–15.6.2014 järjestettävään Kainuun Senaatintorilla –tapahtumaan. Tapahtuma on osa Helsinki-viikon ohjelmaa ja mahdollisuus maakuntien yrittäjille ja yhteisöille tarkoitettu myynti- ja markkinointitapahtuma. Senaatintorille on lähdössä Kainuusta useita sukuseuroja, joten pääkau-punkiseudulla tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus tulla etsimään omia sukujuuria ja tapaamaan mahdollisesti sukulaisia.

Senaatintorilla mukana ovat mm. Sukuseura Moilaset, Heikkisten sukuseura (Kainuun osasto), Kemppaisten sukuseura, Oikaristen sukuseura, Määttä Sukuseura, Eskil Piira sukuseura, Huotarien Sukuseura, Sukuseura Keränen sekä Kuhmon kotiseutuyhdistys.

Teksti: Riitta-Liisa Kemppainen ja Matti Kemppainen

Jaa tämä sivu